Kimpassa Sieviin…
Annelia kattoo Uranlinnaan… kuin kunnon kokoontumisajoissa ikään tapasimme Keuruulla, auto täyteen ja ”tojotan” nokka kohti Sieviä. Laskujeni mukaan ainakin yhdeksän risteyksen kautta piti ajella ennen kuin saavuimme perille määrän päähän Uranlinnaan… näin tämän reitin navigaattori meille opasti!
Perillä totuttuun tapaan ekana kahville, ja sitten odottelee että mainio hymytyttömme Anneli aloittelee osuuttaan… eipä aikaakaan kun Anneli asteli lavalle aloituspiisin ”hei pianomiehen” sävelten soidessa. ”Eipäs kiroilla” tuumas Anneli tiukasti sormea heristäen, tutulle eturivin fanille esitellessään sitä seuraavaa piisiä ”aivan liian kauan”, tais muuten ite siinä kiroilla samalla kädellä kasvot peittäen! ;-) Eka setillä kuulimme vielä lisäksi valssit ja rytmikkäiden taputusten säestämänä ”rakkauden muistomerkki” kappaleen. Setin päätteeksi kuultiin vielä kivan ”juurillain”!
Jaahas jaahas, ”et saa musta emäntää” on näemmä jälleen muuttunut ”rauhaton sielu” kappaleeksi, jos on Anneliin uskomista… ”no eihän nyt tuota oikein kehtaa…”, Anneli tuumas kappaleen jälkeen! ;-) Mutta seuraavaksi tullut eräs mieli piiseistäni ”mustat silmät” oli osoitettu sitten Tapsukalle, olen jälleen otettu, jee… suuri kiitos Annelille! :-))) Monesti ole kehunut miten hienosti Anneli keikoilla tulkitsee yhden suosikeistamme ”nousevan auringon talo” kappaleen… tällä kertaa se oli sitä upeinta Annelia, ja se ei ole vähän se. Tunteella välillä silmätkin kiinni tulkiten, WAUU…! :-)
Jos eka setillä oli mainio meno lavalla, niin toisella setillä sitä vasta menoo piisas ja oikein kunnolla, että heikompaa tais jo pikkaisen hirvittää! Siinä vedettiin humpat ”auto tyttö”, siis meidän mielestä se ”mersu tyttö”, sekä Annelin kivasti nokkelasti uudelleen sanoittama ”kolpakoita kaksi”. Siinä tais niin Martti kuin Tapsakin tulla mainituksi, näin Anneli! :-)
Petu viime keikalla…
Encorena kuulimme ekaksi ”tanssin päivät, tanssin yöt”. Anneli ei sitä millään uskonut että olin sitä kappaletta toivonut hetkeä aikaisemmin, Petun sitä minulta kysellessä. No joka tapauksessa Anneli omisti sen hienosti, ja osuvasti Petulle. ”Petun viimeinen keikan kunniaksi tää sopii hyvin… Petu kova poika tanssimaan”, Anneli esitteli tulevan kappaleen …ja piisi soimaan. Kiitos Petulle näistä kivoista vuosista vipin rumpalina… tässä sitä jääkin innolla odottelee kukahan se mahtaa olla se vipin nuorimmainen kun ikinuori Petumme poistuu rummuista? ;-)) Toisena encore- piisinä kuulimme kivan ”usko puolet mitä näät”!
Faneja kymmenittäin…
Meitä innokkaita Anneli faneja oli lavan edustalla ainakin sen viisikymmentä, ja koko keikan ajan. Se tuntui kivalta, ehkäpä sen myötä saimme kannustusta suosikillemme Annelille. Anneli kyllä osaa korvaa sen meille moninkerroin ja upealla tavalla, kauniisti ja tyylillä tulkiten ohjelmistonsa, kauniin ja valloittavan hymyn kera. Kyllä meidän fanien kelpaa!
Suuren suuret kiitokset Annelille ja vipille, jälleen kerran! :-)
ps. ja sitten pikkaisen meidän kotimatkasta: …onneks ei ollut autossamme mitään nauhoitinta, kun jutut meni meillä miehillä sen kauniimman sukupuolen arviointeihin, noin yleensä… ja mikä mahtoikaan olla sitten se pohdinnan tulos? No, ainakin se että he, naiset ovat kyllä meille miehille aivan liian monimutkaisia! ;-) Ja tuohon oma arviointi: Siinä se heidän viehätys varmaan piileekin! ;-)))
Tapsukka :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti