27.11.2010 - ANNELI - Rav. Kantri, Kankaanpää

Jälleen uutta paikkaa…

…Hieno Vaya Con Dios ilta, hymytyttö Annelin seurassa..! :-))

Päivän täyteistä matkailua, ekana juhlat Toijalassa ja illaksi keikalle Kankaanpäähän hymytyttöämme Annelia kattoo, ja kuntalee, jes...! :-) Liikenteeseen lähdin jo hyvissä ajoin suuntana ystäväni ammattiin valmistumis- juhlat Toijalassa. Onnittelut vielä tässäkin Jaanalle! :-)

Hotelli Kantri oli uusi keikkapaikkana meille kuin Annelille. Ei nyt tule heti oikein mieleen milloin olis vippikin aloittanut osuutensa vasta puoli kahdeltatoista, ja siten Annelin aloitus jäi vartin yli kahteentoista. Vähän on turhan myöhäistä. Sikäli aloitusajat kyllä oli kohdallaan kun pääosa porukkaa saapui paikalle vasta siinä vipin eka setin aikoihin?

Ennen keikkaa paikan järkkärit asetteli pari pitkää sohvaa nurin päin lavan edustalle ikään kuin suoja kaiteeksi. Meillähän tietysti välähti, eiköhän laitella sohvat oiken päin ja menemme niihin istumaan aivan siihen Annelin eteen, ja katellaan miten Anneli siihen reagoisi kun paikalle saapuu, ja meniskö tuo laulu puoli sekaisin. Me fanit kaikki siinä rivissä! ;-) Kerroimme toki tämän riemukkaan ideamme Annelille. ”Meinasitte mua taasen kiusata”, Anneli siihen… no tykkäs kuitenkin! ;-DD

Anneli saapui lavalle tyylikkäänä mustassa asussaan, tyylikästä ja sopi hienosti hoikalle Annelille. :-) Aloitus kappaleena kuulimme osuvasti ”oon juurillain”, onhan Anneli ”entisenä” Karvialaisena ainakin se naapurin tyttö. Anneli jatkoi kappaleilla ”mennen tullen, ja tullen mennen” kuten Anneli sen meille esitteli, ja edelleen kappaleilla ”jambalaya” sekä ”tulevan levyn cover kappaleella ”se on jossain”. Seuraavasta kappaleesta ”usko puolet mitä näät ja alä mitään mitä kuulet”, ”tää kertoo Pekasta”, Anneli tuumas pikkaisen siinä Pekkaa kiusoitellen! ;-))

Jälleen upeeta tulkintaa…

Toisen setin alkajaisiksi kuulimme upeen ”nousevan auringon talon”, ja jotain uutta myös siinä kuulimme, eli pientä kivaa Annelilta runon lausumisen muodossa, ja se kaunis pikku hymy vielä päälle! :-))

Sitten pääsemmekin jo siihen ylhäällä mainitsemiini Vaya Con Dios piiseihin. Joista ekana kuulimme pitkästä aikaa… ja ai että niin makeen tulkinnan Annelilta kappaleesta ”time flies”, jess…! :-)) Kuulimme myös lisäksi tutun ”don’t cry for louie”, sekä suomenkielisenä versiona kappaleen, ”i don’t want to know ja tietysti vielä se meidän stemmalaulu ”ne na na na”. Ja miksikö tykkään näistä kappaleista, ovat toki hienoja ja ne löytyy myös omista levy kokoelmistani! Ja ennen kaikkea kun oma suosikkini Anneli niitä… arvatte kai! :-))

Meillä kun on noilla keikoilla tapana olla siinä eturivissä, tumas Anneli meille kesken ”became mucho” kappaleen, ”täähän kuin olis ihan brivatti keikalla”. Mikä ettei me tuumattiin peukkua näytellen, että meille kävis vaikka tää joka illalle, tai ainakin se kerta viikossa! :-)) Kuulimme vielä myös sen kivan ja hivenen hilpeyttäkin herättävän kappaleen ”et saa musta emäntää”, tällä kertaa lyhyesti nimellä, ”ei saa emäntää”. Rakkaalla lapsella jne.! ;-)

Encorena kuulimme muun muassa toive kappaleena tulleen ja keikalla toistamiseen kuullun ”mennen tullen”!

Hulvattoman hauska ja kiva keikka kaikkien kivojen keikkatuttujen seurassa. Ja sulle Anneli kiitos jälleen kerran, palaamme jälleen! :-)

Tapsukka :-)

13.11.2010 - ANNELI - Lomakylä Järvisydän, Rantasalmi

Pikkujoulut Rantasalmella…

Rantasalmen Lomakylä Järvisydän oli entuudestaan meille tuiki tuntematon paikka, kun suuntasimme sinne katsomaan suosikkiamme Annelia. Harmi sinällään kun oli niin pimeää, mutta paikkana Järvisydän on arvatenkin todella kauniilla paikalla metsän keskellä järven poukamassa, kuinkas muuten! :-)

Jälleen kokoontuminen Vaajakosken ”apsilla” ja matkaan pikkujoulujen merkeissä… perillä meitä odotti maukas jouluateria, joskin se oli turhan kylmää. Järvisydän on puitteiltaan tyylikäs ja tunnelmallinen. Oli vanhaa hirttä kivimuurausta jne. Mutta paikka olisi kaivannut kylläkin asiallisempaa valaistusta siellä täällä. Vaikkapa muutama portaikko tai luiska oli jopa vaarallisen pimeä... Uskoakseni asiallisempi valaistus voitaisiin hoitaa säilyttäen paikan hieno tunnelma!   

Vauhdikasta tähdenlentoa… myös kotimatkalla…

No yhtä kaikki mutta tälläkin kertaakin tämä meidän upea solistimme Anneli korvasi keikkoineen paljon, ja se ei ole muutan vähän se!! :-) …Anneli aloitteli oman osuutensa jo puoli yhdeltätoista, ja hyvä niin. :-) Eka setillä kuulimme muun muassa nämä vauhdikkaat humpat, mutta pikkaisen oli Anneli tällä kertaa nuukana kun vain yhden kolpakon tarjos. Mutta kerrankin osu arvaukseni kohdalleen, jee jee… ;-))

Meidän ”mersu tytöllä” tietenkin jatkettiin ja heti perään kuulimme kappaleet ”aivan liian kauan” ja sanoisko sellaisen kokolailla ripeätahtisen ”tähdenlennon”! Josta kappaleesta Teppo tauolla virkkoikin että, ”eikös se tähdenlento aika lujaa tulekkin, aivan! Kuin sen vauhdikkaan tempon vakuudeksi paluumatkalla näimme sen ”oikean” tähdenlennon pienestä räntäsateesta huolimatta… hyvä ettei kuitenkaan ihan kohdalle osunut! ;-)

Toisen setin Anneli aloitteli kappaleella ”mustat silmät” ja näin tauolla esittämäni toive jälleen toteutui, jess! Jatkona edelliseen  Vaya con dios yhtyeen ”don’t cry for louie”, Annelin hienona versiona. Kuulimme lisäksi muun muassa ”suojaan” ja sen parina yllätys yllätys ”et saa musta emäntää”, ja tällä kertaa sen oikean nimen kera! ;-)) Kuten pitääkin Anneli laitteli lisää vauhtia setin lopuksi. Kuulimme vauhdikkaat ja hyvin tälläkin kertaa runsaslukuiseen yleisöön menevät kappaleet, ”great balls of fire” ja ”let’s twits again. Ja pääsimme me niitä stemmojakin laulelee tutun, ”ne na na na” kappleen myötä! Encore piisinä kuulimme myös sitä vauhdikasta menoa kun ne ”saappaat ampuu lujaa”, näin tällä kertaa! :-))

Vielä tuosta valaistuksesta, että esiintymislava oli todella pimeä eikä kuvaaminen onnistunut ilman apusalamaa. Mutta jotenkin sen paikan hämyisen tunnelman sai kuviin tallennettua! Jos tuota tarkemmin erittelisi niin, riittävän pitkä valotus aika (1/30s) ja pikkaisen lisää valoa salamalla!

Isänpäivää, sohvaa, haukea, hevosta jne... 

Suuret kiitokset Annelille kivasta keikasta… mukavasta lämminhenkisestä juttu tuokioista. Ja meillähän sitä juttua piisas. Koottiin uutta sohvaa, saatiin viisikiloista haukea ja mentiin jopa hevoskärryllä pitkin ojia jne! ;-DD 

Kiitos Annelille myös niistä isänpäivä onnitteluista halineen kaikkineen! :-)

Tapsukka :-)        

10.11.2010 - ANNELI + siskot - Karviatalo, Karvia (kons.)

Upeaa kaunista, jee…

Wautsi vauu, olipas hieno konsertti, - aivan silmiä hivelevän tyylikkäät sisaret lavalla, kaunista pukuloistoa, hienoa musisointia…! :-)))

Nyt nukkuu… huomenna lissää tekstiä ja kuvia… :-)

Muutaman vuoden tauon jälkeen kaikki sisaret konsertoimassa omassa synnyinpitäjässään Karvialla. Tätä piti päästä jälleen kattoo! Karviatalo oli täpösen täynnä innokasta konserttikansaa. Sitten viime näkemän oli paikalle hommattu hyvän kokoinen koottava ja asiallinen esiintymislava, siitä ehdottomasti järjestäjälle iso plussa! :-)

Upeaa duettoa Annen ja Annelin tapaan…

Tyylikäs Anne aliotteli konsertin ”enkeleitä onko heitä” kappaleella jatkaen heti perään tuttuakin tutummalla ”asfalttiviidakolla… Anneli kutsuttiin lavalle ja saimme kuulla mielestäni sitä konsertin parasta antia Annen ja Annelin duetto laulantaa… kuultiin Vaya con dios kappale ”puerto rico”. Kyllä soi, ja todella kauniisti, jess…! :-))

Tuli Anittan vuoro, ja häneltä kuulimme kappaleet ”jambalaya” ja ”en tietää mä voi”. Iso sisko Anniina asteli lavalle seuraavan esittäen kappaleen ”tulet minut muistamaan” ja ensiesityksenä myöhemmin tulevalta uudelta levyltään mukavan ja tarttuvan ”rooma” kappaleen. ”Rooma” oli mielestäni piisinä aivan Anniinan näköinen, jess!

Pikkuveli Arttu tuli myös areenalle, soitteli rummuissa ”ei rakkaintaan jättää saa”. Vaikka Anne siihen päälle tuumasikin, ”ei rakkaintaan jättää saa, paitsi jos ne häät perutaan”, ja yleisöltä pikku naurut päälle! ;-))

Voi näitä ihania sisruksia! :-))

Oli Annelin vuoro oli tulla areenalle. Kuuluimme häneltä reippaan ”ne na na na” kappaleen. Anneli kuulutteli seuraavaa sistusta lavalle, ja ei tainnut heti nimi osua kohdalleen… ”meitä on niin monta, ja siitä voi syytellä iskää ja äitiä”, näin topaksti Annelimme! ;-)  

Ensimmäisen jakson lopuksi kuulimme Annelta vielä kappaleet ”kun vielä jotain ois” ja makeen ”kulkija” kappaleen. Siinä taas pääsimme nauttimaan jälleen kerran Farmarin tyylikkäästä kiharoinnista! :-)

Tyylikästä punaista…

Vajaan puolituntisen jälkeen päästiin jälleen jatkamaan illan konserttia. Anne ja Anneli aloittelivat, ja upeesti kuinkas muuten. Tällä erää kuulimme heiltä muun muassa duettona Abbaa…

”Anne aina tahtoo päättää mitä lauletaan”, Anneli tuumas ennen tämän kertaista duettoa. Anne jatkoi,”minähän annoin sulle parikin vaihtoehtoa”. Nokkelasti Anneli heti siihen, ”kummankohan tuo Anne huonommin osaa”, ja yleisö, no makeeseen nauruun tietenkin puhkes. Anne siiihen, ”mua ei naurata yhtään”! ;-)) …Mutta kyllä soi vaan Abba todella hienosti! :-)

Aittalta kuulimme myös uutta piisiä, liian komee poka”, jaahas jaahas! ;-) Seuraavaks Anniina käväisi tulkitsemassa oman kappaleensa ”tummat pilvet”. Ja jälleen tuli Annelin vuoro, wau... Anneli asteli lavalle kaunissa punaisessa mekossaan! :-)) Kuulimme Annelilta sen hienoista hienomman tulkinnan kappaleesta ”nousevan auringon talo”! Kappale joka sai paikalla olleelta yleisöltä illan raikuvimmat suosion osoitukset... Anne tuli jälleen lavalle, samalla tuumaten, ”osaakohan tuo Anneli laulaa? …no osaahan Anneli tietysti", kuhan Anne vaan pikkaisen kiusoitteli siskoansa tuon hienon tulkinnan jälkeen. ;-))



Anneli ja se kaunis punainen asu :-)



Anne jatkoi lopuksi neljällä kappaleella, joista eniten minua miellytti hieno tulkinta ”surujen kitarasta”, ja jälleen voi kehaista myös säestävää yhtyettä Mistraliakin! :-)

Encore laulujen ajaksi astelivat kaikki sisarukset lavalle, heidät kukutettiin kuten Mistral orkesteri. Myös Arttu vielä asettui toistamiseen rumpujen ääreen. Kuulimme muun muassa tutun yhteislaulun ”hei postimies”.

Todella upea konsertti… hienoa musisointia, kauniita tyttöjä, kauniita asuja, ja ennen kaikkea lavalla sitä rentoa verbaalista huumoria, jess..! Entä jatkossa… jos Tapsukka vois jotain toivetta esittää jatkoa ajatellen… toivoisin, yllätys yllätys muun muassa Annelille lisää soolonumeroita, eka osiossakin oli Annelilla laskujeni mukaan vain yksi oma soolonumero?  Olihan kyseessä Mattilan sisarusten konsertti, eli esitettävien numeroiden määriä voisi hyvinkin tasata? Useammalta taholta olen kuullut samansuuntaista toivetta. :-) 

Kiitos vielä tilaisuuden järjestäjälle ystävällisyydestä, Kiitos myös niistä makoisista voileipä kahveista ”kuvaajalle ja assistentille!

Palaamme, lauantaina pikkujoulujen merkeissä Rantasalmella… saas nähdä näemmekö taasen sitä kaunista punaista mekkoa… :-)

Tapsukka :-)

6.11.2010 - ANNELI - Iso Valkeinen, Kuopio

Uutta rumpalia kehissä…

…”seuraavaksi kuulemme kertomuksen, - naisesta jolla ei ole sitä isäntää”, näin Anneli ja jälleen kuulimme aivan UUDEN  kappaleen… ainakin kappaleen nimi oli uusi! ;-))

Annelia ja vippiä kattoo Kuopioon. Vaajakosken apsille, auto täyteen ja Kuopiota kohti… Iso Valkeiseen tuli illan mittaan kivasti porukkaa ja tanssilattialla vilskettä piisas mukavasti, eli enempi kuin jokunen viikko sitten siellä samaisella parketilla! :-)

Vippi aloitteli live musiikin soitannan vasta kymmeneltä ja illan tähtiesiintyjämme Anneli vuorostaan siinä yhdentoista kieppeillä. Mustiin pukeutunut Anneli aloitti pirtasakasti oman osuutensa tällä kertaa ”ihoissa on virtaa”, jatkaen edelleen ”liian pitkä matka kotiin” kappaleella. Vuoroon tulivat valssit ja seuraavaks uudempaa kappaletta kuten, ”aivan liian kauan” ja tyylikäs ”hei pianomies”. Setin päätteeksi kuulimme sambat.

Lyhkäisempää versioo välillä…

Toisen setin Anneli aloitteli kappaleelle ”became mucho” ja Vaya con dios läheisellä ”tahdo tietää en”. Pitkästä aikaa kuulimme myös reippaan ”mennen tullen”, eli tuttavallisesti ”mennen tullen ja tullen mennenen”, kuten Annelin on se tapana esitellä. No menihän se ”mennen tullen” kivasti, mutta Arton kitara soolo jäi väliin. Kun tuli Arton soolon vuoro, niin Anneli vaan jatkoi laulamistaan… Arto pisti vain parit ”rämpsäykset”, ja sitten vasta Annelikin huomas että se kitara soolo…! ”Tulipas nyt vähän lyhkäisempi versio tällä kertaa”, tuumas Anneli kappaleen jälkeen, ja se mainio pikku virnistys vielä siihen päälle! ;-))

 ”Seuraavaks mustat silmät”, - eturivin yleisöstä kuului, ”tää on Tapsan piisi”, ”niin on”, Anneli heti siihen. Kuulimme setin lopuksi vielä muun muassa ”kaikki hyvin äiti” kappaleen… Ja aivan lopuksi ihanan tulkinnan ”nousevan auringon talo”, jess! :-)

Keihäsvuoren Jarmo uutena rumpalina…

Anneli esitteli toki myös oman orkesterinsa, ja siinä samalla toista keikkaansa vipissä soittaneen uuden rumpalin Jarmo Keihäsvuoren. Pääsimpä muuten siinä uuden rumpalin nimeä esitettäessä pikkuisen Annelia jelppaa… kysäisin Annelilta nimittäin tauolla hänen nimeään, ja Anneli sen mulle ties kertoilla, toki puhelimen muistiin turvautuen. Mikäs siinä kiva oli ”kuiskaajanakin” välistä toimia. Häh, ja minäkö muka se hyvä muistinen, vois kyllä perään tähän todeta että, ”se sokee kanakin sen jyvän näemmä löytää”, hah…! ;-))

Encorena kuulimme ”suojaan”, ja tämän kivan UUDEN kappaleen ”naisesta jolla ei ole sitä isäntää”! ;-))

Hieno keikka jälleen mainion hymytyttö Annelimme seurassa, wauu..! :-) Kiitokset myös kivasta matka seurasta, palaamme jälleen! :-)

Tapsukka :-)     

23.10.2010 - ANNELI - Urjanlinna, Sievi

Kimpassa Sieviin…

Annelia kattoo Uranlinnaan… kuin kunnon kokoontumisajoissa ikään tapasimme Keuruulla, auto täyteen ja ”tojotan” nokka kohti Sieviä. Laskujeni mukaan ainakin yhdeksän risteyksen kautta piti ajella ennen kuin saavuimme perille määrän päähän Uranlinnaan… näin tämän reitin navigaattori meille opasti!

Perillä totuttuun tapaan ekana kahville, ja sitten odottelee että mainio hymytyttömme Anneli aloittelee osuuttaan… eipä aikaakaan kun Anneli asteli lavalle aloituspiisin ”hei pianomiehen” sävelten soidessa. ”Eipäs kiroilla” tuumas Anneli tiukasti sormea heristäen, tutulle eturivin fanille esitellessään sitä seuraavaa piisiä ”aivan liian kauan”, tais muuten ite siinä kiroilla samalla kädellä kasvot peittäen! ;-) Eka setillä kuulimme vielä lisäksi valssit ja rytmikkäiden taputusten säestämänä ”rakkauden muistomerkki” kappaleen. Setin päätteeksi kuultiin vielä kivan ”juurillain”!

Jaahas jaahas, ”et saa musta emäntää” on näemmä jälleen muuttunut ”rauhaton sielu” kappaleeksi, jos on Anneliin uskomista… ”no eihän nyt tuota oikein kehtaa…”, Anneli tuumas kappaleen jälkeen! ;-) Mutta seuraavaksi tullut eräs mieli piiseistäni ”mustat silmät” oli osoitettu sitten Tapsukalle, olen jälleen otettu, jee… suuri kiitos Annelille! :-))) Monesti ole kehunut miten hienosti  Anneli keikoilla tulkitsee yhden suosikeistamme ”nousevan auringon talo” kappaleen… tällä kertaa se oli sitä upeinta Annelia, ja se ei ole vähän se. Tunteella välillä silmätkin kiinni tulkiten, WAUU…! :-)

Jos eka setillä oli mainio meno lavalla, niin toisella setillä sitä vasta menoo piisas ja oikein kunnolla, että heikompaa tais jo pikkaisen hirvittää! Siinä vedettiin humpat ”auto tyttö”, siis meidän mielestä se ”mersu tyttö”, sekä Annelin kivasti nokkelasti uudelleen sanoittama ”kolpakoita kaksi”. Siinä tais niin Martti kuin Tapsakin tulla mainituksi, näin Anneli! :-)

Petu viime keikalla…  

Encorena kuulimme ekaksi ”tanssin päivät, tanssin yöt”. Anneli ei sitä millään uskonut että olin sitä kappaletta toivonut hetkeä aikaisemmin, Petun sitä minulta kysellessä. No joka tapauksessa Anneli omisti sen hienosti, ja osuvasti Petulle. ”Petun viimeinen keikan kunniaksi tää sopii hyvin… Petu kova poika tanssimaan”, Anneli esitteli tulevan kappaleen …ja piisi soimaan. Kiitos Petulle näistä kivoista vuosista vipin rumpalina… tässä sitä jääkin innolla odottelee kukahan se mahtaa olla se vipin nuorimmainen kun ikinuori Petumme poistuu rummuista? ;-)) Toisena encore- piisinä kuulimme kivan ”usko puolet mitä näät”!

Faneja kymmenittäin…

Meitä innokkaita Anneli faneja oli lavan edustalla ainakin sen viisikymmentä, ja koko keikan ajan. Se tuntui kivalta, ehkäpä sen myötä saimme kannustusta suosikillemme Annelille. Anneli kyllä osaa korvaa sen meille moninkerroin ja upealla tavalla, kauniisti ja tyylillä tulkiten ohjelmistonsa, kauniin ja valloittavan hymyn kera. Kyllä meidän fanien kelpaa! 

Suuren suuret kiitokset Annelille ja vipille, jälleen kerran! :-)

ps. ja sitten pikkaisen meidän kotimatkasta: …onneks ei ollut autossamme mitään nauhoitinta, kun jutut meni meillä miehillä sen kauniimman sukupuolen arviointeihin, noin yleensä… ja mikä mahtoikaan olla sitten se pohdinnan tulos? No, ainakin se että he, naiset ovat kyllä meille miehille aivan liian monimutkaisia! ;-) Ja tuohon oma arviointi: Siinä se heidän viehätys varmaan piileekin! ;-)))

Tapsukka :-)  

9.10.2010 - ANNELI - Kukonhiekka, Saarijärvi

Junalla Annelia kattoo…

Wautsi wauu… nyt se on sitten menoo Kukonhiekkaan Anneli – fani keikalle. Junat ja kahvit on hommattu… siitä suuri kiitos kuuluu kuskillemme Kimmolle ja tyttäreni ”sihteerikkö” Sannalle! :-))

Kukonhiekka on samalla järjestyksessä jo kymmenes peräkkäinen viikonloppu Anneli keikkojen parissa… aika hyvä putki! Mutta aikansa kutakin, ja seuraavaan keikkaan on sitten tällä tietoa pari viikkoa, eli keikka Urjanlinnassa Sievissä!   

Lähtö oikein kulutusten kanssa…

Nonniin… nyt on Kukonhiekan keikka takana eikä aivan mikä tahansa keikka! Aluksi kokoontuminen Jyväskylän rautatieasemalle. Kotvan kuluttua kun tää Italian bendoliino ihme poistui aseman ykkös raiteelta, niin tilalle tuli meidän museojunamme. Pian soikin jo kuulutus ja vieläpä pari kolme kertaa, jotenkin tähän tapaan: ”Anneli Mattilan fanijuna Kukonhiekkaan lähtee laiturilta yksi, junan lähtöaika on 20.00!”… näin ikkään! Aika harva henkilö on nimensä saanut aseman kuuluutukseen, mutta Annelipa on!!! :-) Eikä siinä vielä kaikki vaan hieno teksti laiturilla kertoi mihin meidän junamme oli lähdössä... jee :-)

Juna matkamme sujui rattoisasti rupattelun ja JJK:n ponsoroimien pullakahvien kera… Kaikkiaan junaamme vei noin 35 henkilöä Kukonhiekan keikalle. Vielä toki olis lisääkin mahtunut mutta hyvä näinkin. Kaukaisimmat fanit olivat tulleet aina pitkin etelä suomea ja pohjanmaalta asti. Näin ne tosi Anneli fanit! :-))  

Pekalle tietovisan voitto…

Matkalla pidin pienen ”leikkimielisen” Anneli-tietovisan. Kolme etevintä tasapisteisiin jäänyttä pääsi arvontaan… kuskimme Kimmo toimi onnettarena, ja kisan voittajaksi osoittautui Pekka! Palkintona voittajalle ojennettiin Anneli t-paita. Onnittelut! :-)

Keikka pääsi vauhtiin ja ”hei pianomiehen” sävelet rupesi soimaan, ja iloisesti hymyilevä Annelimme asteli lauteille. Meidän lisäksi oli paikalle tullut omilla kyydeilla lähes parisen kymmentä muuta Anneli-fania. Joten lavan edusta oli hienosti kansoitettu innokkaista Anneli-faneista, jess! 

Tyylikäs Anneli oli pukeutunut tällä kertaa mustiin suoriin housuihin ja hihattomaan vaalean sävyiseen puseroon. Hienosti pukivat hoikkaa Annelia… niin missähän muuten mahtaa näkyä ne Annelin itsensä kertomat kesäiset herkut, makkarat jne. kun noita kuviakin kattoo, voitte päätellä vaikka itse! ;-))

"Kesytä kuin villi varsa"...

Annelilta kuulimme pitkästä aikaa myös Madonnaa, ”la isla bonita” piisin muodossa. Anneli tuumasikin että, ”näin se Madonnakin on tehnyt tanssittavan kappaleen”. Synttäri piisinkin pääsimme kuulemaan… mutta päivän sankarin Liisan ikää ei nyt rueta tässä kertoilee. Annelin mukaan 25, ja aikamoinen ”kesytettävä” on kuulemma nuoruudessaan ollut, mutta kesyttäjän on hänkin vaan nemmä löytänyt.;-)  Onnittelu piisinä kuulimme ”kesytä kuin villi varsa”, no kuinkas muuten! ;-)) No, kaikkee se Anneli keksiikin, vai?  …on se Annelimme vaan vallan mainio tyttö! :-D

Tehtiin muuten historiaa…

Hieno ja todellakin vähän erilainen keikka tällä kertaa. Järjestäjien mukaan Kukonhiekassa ei ole aiemmin keikalle junalla käyty. Mutta me sen teimme, teimme historiaa Annelimme tahdittamana!

Kiitokset Annelille jälleen kerran… ja ennen kaikkea kiitän kuskiamme Kimmoa sekä Suolahden museomiehiä junan lainaamisesta. Te kaikki ihanat fanit, kiitos myös teille… saas kattoo vaikka laitettais vielä uusuks! :-)))

Niin muuten, keikkakuvassa 37.26… liekö tää nyt se poika salaperäinen… ;-)

Tapsukka :-)

2.10.2010 - ANNELI - Ruusulinna, Nurmijärvi

Pari sekuntia ja se oli menoo taasen…

… Anneli suorastaan juoksi lavalle, ja ”mennen tullen” piisin jälkeen vieläkin puhalteli. Ja syykin siihen selvisi, ”meinas henki oiken loppua kun juoksin suklaata suu täynnä!”, näin Anneli… ;-))

Rauhallinen koti-ilta…

Suunnitteilla oli rauhallinen koti-ilta… näinhän minä luulin, mutta kunkas siinä sitten kävikään… ;-)

Oli puolenpäivän aika lauantaina, olin matkalla kotikaupunkini Jyväskylän ”sittariin” paremman puoliskoni kanssa… evakkopaistin lihat piti kuulemma saada. Tuli tekstari, ja siinä vauhdissa sitä vilkaisin, ”lähdetkö Ruusulinnaan”, pari sekuntia ja se oli siinä! :-) Pysähdys seuraavalle linja-auto pysäkille ja eikun vastaamaan, ”joo, kerro milloin Orituvalla?” ;-)))

Ruusulinna oli minulle uusi keikkapaikka. Näköjään niitäkin vielä löytyy silloin tällöin. Paikka oli iso, ja aivan ok! Porukkaa oli mukavasti paikalla ja meitä innokkaimpia fanejakin lavan edustalla laskujeni mukaan reilut parikymmentä!

Anneli oli pukeutunut yllätys, yllätys mustaan. Mikä ettei musta on aina tyylikästä! :-) ”Neh na na na” piisillä aloiteltiin, joten mekin saimme siinä sopivasti äänenavauksen. Kohta tuli perään valssit, ja kuulimme pitkästä aikaa ”ilta skanssissa” valssin. Setin lopulla pantiin lisää vauhtia, ”kaikki hyvin äiti” ja blue sude shoes” muodossa. Ja se Tapsukan suosikki  ”mustat silmät” päätti eka setin, jess..! :-)

Suklaata suu täynnä...

Toinen setti alkoikin vaudilla, Anneli suorastaan juoksi lavalle, ja ”mennen tullen” piisin jälkeen vieläkin puhalteli. Ja syykin siihen selvisi, ”meinas henki oiken loppua kun juoksin suklaata suu täynnä!”, näin Anneli sen meille ilmaisi. Kuulimme myös kivan Reijo Taipaleen piisin ”olit täysikuu”! Pientä hymysuista keskustelua lavalla herätti Petun ehdotus esittää ”nousevan auringon talo” tangona, no oikeesti siitä luovuttiin ja Anneli päästettiin tulkitsemaan tämä upea piisi. Kyllä soi taasen hienosti… :-))

Encorena kuulimme uudemmat piisit kuten sen, mainion ”hei pianomies”. Siinä  Arton tuuraajana ollut Erno veti kitaroineen todella kivaa komppia, kuulosti kivalta! :-)

Aivan mainio keikka… lavallakin näkyi olevan Annelilla kuten pojillakin todella hauskaa, kuten meilläkin. Keikka meni koko ajan aivan kuin naurua pidätellen! ;-)))

Suuret kiitokset ihastuttavalle Annelille, palaamme Kukonhiekassa… ja tuumme junalla…! :-D

On sitä muuten mietitty ;-))

Ja vielä: ”Nyt se viimeinkin selvis… eilen menomatkalla vasta hoksasin mikä kumma se saa minut kuin hullun menee keikoilla pitkin Suomen nimimaata. Sitä kun on tullut mietittyä vuosi tolkulla, ja siinä tullut syytettyä yhtä sun toista, …ja varsinkin sitä yhtä, heh hee…! ;-)))

Homma juontaa näköjään sieltä lapsuudesta vuosien takaa, olin vitos luokalla. Oli talvi kun isossa alamäessä rynäsin pyörällä, ja oikein kunnolla. Siinä meni vähäksi aikaa lähiaikojen muisti, en tunnistanut tuttuja asioita kuten vasta aitankatolle viritettyä radioantennia pihapiirissä, sekä viikolla koulusta saatua pikkujoulu lahjaa… olivat siinä vanhemmat ihmeissään että mikä on pikku Tapanille käynyt… no, siitä selvittiin parin päivän pää kivulla, mutta jälkensä on näköjään jättänyt, minkäs teet kun näin pääsyt käymään, heh heh..!” ;-))

Tapsukka :-)